Apuväline-tapahtuman blogi

RSS
3. heinäkuuta 2019 15.10

Edellisten messujen kävijäpalautteissa on toivottu seksuaaliterveydestä tietoa niin paljon, että nyt Apuvälinemessuilla 2019 toteutetaan sosiaalista osallisuutta ja seksuaaliterveyttä esittelevä OsalliSEKSI -teemakortteli.

OsalliSEKSI teemakorttelissa sosiaalisesta elämästä ja seksuaalisuudesta puhutaan asioiden oikeilla nimillä. Lähes sataneliöinen kortteli muodostaa kodinomaisen tilan, jonne voit tulla tutustumaan seksuaaliterveyteen liittyviin asioihin helposti ja turvallisesti. Olohuoneen kirjastossa on laaja valikoima aihetta käsitteleviä julkaisuja. Voit myös "lainata" itsellesi esimerkiksi seksuaaliterveyden tai osallisuuden apuvälineiden asiantuntijan tai kokemusasiantuntijan kertomaan sinua askarruttavista asioista. Makuuhuoneessa saat tietoa erilaisista seksin apuvälineistä ja pääset tutustumaan niihin ihan läheltä. Koskeminen sallittu!

Jotta kukaan ei jäisi yksin

Ihmissuhteet ovat elämän suolaJotta kukaan ei jäisi yksin -hanke (2017-19) haastaa meidät kaikki toimimaan yksinäisyyden vähentämisen puolesta. Hanke on vahvasti mukana teemakorttelissa sosiaalisen kohtaamisen teemalla. Yksinäisyys sotii perustarpeitamme vastaan. Vammaisten ihmisten yksinäisyyteen liittyy usein kokemukset ulkopuolisuudesta ja osattomuudesta yhteiskunnasta. Yksinäisyys ei ole pelkästään yksilön ominaisuus, vaan myös osaksi yhteiskunnan rakenteiden tuottamaa. Vammaisten ihmisten osallisuus yhteiskunnassa kytkeytyy yhteisöllisyyden sijaan reiluuteen: Miten tasa-arvoisia erilaiset sosiaaliset käytännöt ovat? Millaisissa olosuhteissa vammaiset ihmiset elävät? Millainen rooli heillä on yhteiskunnassa ja miten he voivat osallistua? Miten he voivat kokea itsensä yhteisön jäseniksi? Miten he voivat vaikuttaa itse oman elämänsä toimijuuteen?  

Osallisuus on yhteisöllisyyttä, kuulumista, sosiaalisia suhteita, osallistumista yhteisön tai yhteiskunnan toimintaan. Jotta osallisuus toteutuu, tarvitaan yhteisöjä, joissa ihmisen on mahdollista tulla nähdyksi, kuulluksi sekä hyväksytyksi omana itsenään ja tärkeänä yhteisön osana. Yhteisöissä sosiaalisten esteiden huomioiminen on ensiarvoisen tärkeää. Osallisuus on parhaimmillaan itsetuntoa kohottava tunne, joka syntyy ihmisen ollessa osallisena yhteisössä. Henkilön tunne osallisuudesta ja kuulumisesta johonkin ovat merkityksellisiä. Ilman kuulumisen tunnetta osallistuminen on vain mukana oloa. Osallisuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Onko näin? Toteutuuko erityistä tukea tarvitsevien ihmisten aito osallisuus yhteisöissä ja yhteiskunnassa? Mitä osallisuuden toteutuminen vaatii? Kuinka esteettömyys vaikuttaa osallisuuteen? Mitä sosiaalinen osallisuus ja esteettömyys tarkoittavat? Onko esteettömyys osallisuutta ja osallisuus esteettömyyttä? Mitä hyvä elämä sosiaalisen hyvinvoinnin ympärillä pitää sisällään? OsalliSEKSI -teemakorttelissa käsitellään laajasti osallisuutta koskevia kysymyksiä tukevia aiheita, joilla vaikutetaan tasa-arvoisiin ja yhdenvertaisiin toimintatapoihin. Ravistellaan käsityksiä ja asenteita toimijuudessa.

Jokaisella on oikeus nauttia ja saada voimaa seksuaalisuudestaan

Minulla on oikeus rakkauteenSisäinen rauha, elämänhallinta, oikeudenmukaisuus, rakkaus, vastuullisuus ja mielekkyys kuvastavat yleensä hyvinvointia. Myös seksuaalinen hyvinvointi on tärkeä osa ihmisen yleistä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Seksuaalisuus on jollakin tapaa läsnä kaikissa ihmisissä syntymästä kuolemaan. Seksuaalisuus on valtava voimavara, tärkeä osa identiteettiämme ja onnellisuuttamme. Seksuaaliset tarpeet ovat yhtä luonnollisia kuin ravinto ja uni. Siksi on tärkeää, että kaikki voivat tehdä päätöksiä omaan seksuaalisuuteensa, terveyteensä, kehoonsa ja lisääntymiseensä liittyvissä kysymyksissä. Mutta miksi vammaisten ihmisten seksuaalisuutta pidetään yhä tabuna? Miten voi vaatia samoja seksuaalioikeuksia kuin muillakin, jos koko seksuaalisuus kielletään? Vaikka seksuaalinen mielihyvä ja nautinto ovat olennainen osa hyvinvointia. Erityistä tukea tarvitsevat ihmiset edelleen tänäkin päivänä  jätetään seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvien asioiden kanssa liian yksin. Onko seksuaalisuuden puheeksi ottaminen tärkeää? OsalliSEKSI -teemakorttelissa käsitellään seksuaalisuutta ja sen toteutumista laajasti ihmissoikeuksien näkökulmasta. Miten yksilö ja yhteiskunta voi pitää huolen siitä, että vammaisten ihmisten seksuaalioikeudet toteutuvat? Tarvitaan avoimempaa keskustelukulttuuria sekä koulutusta sosiaali- ja terveysalalle seksuaalisuudesta. Korttelissa on esillä seksuaalisuuden toteuttamiseen erilaisia seksivälineitä ja yhtenä teemana on muun muassa avusteinen seksi. Seksuaalioikeudet kuuluvat kaikille. Ystävyys, mielekäs seuraelämä ja intiimit ihmissuhteet parantavat tutkitusti ihmisen mielialaa, vireyttä ja terveyttä sekä tuovat elämään sisältöä.

 

Markku VellasKirjoittaja:

Markku Vellas, projektipäällikkö
Kehitysvammaisten Palvelusäätiö sr
Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke

 

Kehitysvammaisten Palvelusäätiö luo hyvän elämän edellytyksiä: Yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja hyvää elämää kehittämisen, koulutuksen ja viestinnän keinoin. Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke: Vähennetään yksinäisyyttä – lisätään ystävyyttä!

OsalliSEKSI -teemakorttelin toteuttaa Kehitysvammaisten Palvelusäätiö (KVPS) yhdessä yhteistyökumppaneidensa kanssa. Mukana ovat mm. Sexpo-säätiö, Autismisäätiö, Aspa-säätiö, Kynnys ry, Kehitysvammaisten Tukiliitto ry, Kehitysvammaliitto ry, Me Itse ry, Tampereen Kehitysvammaisten Tuki ry, Pirkanmaan SETA ry, MAUKASTE, Mielen ry ja KVPS Tukena Oy.

Tervetuloa tutustumaan OsalliSEKSI-teemakortteliin 7.-9.11.2019 Tampereelle Apuvälinemessuille!


14. kesäkuuta 2019 9.15

Suomen luontomatkailussa pyyhkii tällä hetkellä kovaa. Ihmisten kiinnostus luontoon ja sen tarjoamiin hyvinvointivaikutuksiin on jatkanut kasvua jo monta vuotta. Luontoalan koulutukset ja luontomatkailu yritystoimintana kiinnostavat.

Väestön ikääntyminen ja sen mukanaan tuomat haasteet ovat kuuma peruna tämän päivän Suomessa. Millä tavalla ikääntyvistä henkilöistä pystytään pitämään huolta ja miten saadaan ylläpidettyä heidän toimintakykyään? Luonnossa toimimisen on todettu olevan yksi hyvä omatoimisen toimintakyvyn ylläpitäjä.

On myös hienoa nähdä, että ihmiset tuovat julki sosiaalisessa mediassa omaa erähenkisyyttään ja sitä, että pärjäävät luonnossa. Ehkä sillä halutaan herättää ihailua – tai kateutta – ei-retkeilijöiden keskuudessa.

Kaikkea tätä tervehdimme ilolla. Selvästi vaikuttaa siltä, että metsät, suot ja luonto ylipäätään on löydetty uudestaan. Pitkään on eletty aikaa, jolloin kaupunkilaisuus ja kaupungissa hengailu ovat olleet kova sana, ja tämä tuskin tulee isossa kuvassa muuttumaankaan. Mutta nyt kovia sanoja ovat yhtä lailla metsässä yöpyminen, avotulella kokkailu, ahkion vetäminen tunturissa jne.

Tästä päästäänkin tekstin varsinaiseen sanomaan: Toteutuvatko nämä edellä mainitut luontoliikunnan, -retkeilyn ja -matkailun mahdollisuudet koko väestön osalta? Tiedämme, että erityisen tuen piirissä on noin 25–27 prosenttia väestöstämme. Uskallamme väittää, että tätä väestönosaa – niin suuri kuin se onkin – ei olla vielä tarpeeksi huomioitu luontomatkailun ja retkeilyn osalta.

Kuinka moni luontomatkailua tarjoavista yrityksistä ja toimijoista voi puhtaalla omalla tunnolla sanoa, että palvelunsa ovat yhdenvertaisia, kaikille saavutettavia? Tuskin kukaan.

Nyt emme tarkoita sitä, etteikö jotain olisi jo tehty. Suomessa esimerkiksi on paljon lyhyitä esteettömiä reittejä, joiden keskipituus on n. 600–700 metriä. Mutta itse kukin voi miettiä, haluaisiko ajaa esimerkiksi Kainuuseen tai Lappiin 600 metrin vaellus-/retkeilyreitin takia. Varsinkin kun reittiin ei ole yhdistetty palveluja.

Meillä rakennetaan paljon yksittäisiä lyhyitä reittejä ja moni kansallispuisto ja kunta haluaa tarjota jotain myös erityisryhmille. Hyvä niin, mutta jos ajatellaan kohteiden vetovoimaa matkailullisista näkökulmista, niin ollaan vielä hakoteillä.

On aika pysähtyä miettimään erityisryhmäläisten mahdollisuuksia kokonaisvaltaiseen luontomatkailuun, tarkoittaen niin vetovoimaisuutta ja houkuttelevuutta, käyttäjäkunnan toiveita ja tarpeita kuin yhteistyötä alan toimijoiden välillä.

Tarvitaan infran ja fasiliteettien rakentajia, mutta tarvitaan myös asiantuntijoita, jotka ymmärtävät erityisryhmien luonnossa liikkumisen lainalaisuuksia – toimintakykyä, apuvälineitä, avustamista. Ja tarvitaan yrittäjiä, jotka osaavat ja haluavat luoda kokonaisvaltaisia palvelukokonaisuuksia.

Tarvitaan laajaa pohdintaa siitä, onko pikkurakennelma tai lyhyt reitti järkevä rakentaa joka saareen ja notkelmaan vai yhdistetäänkö olemassa olevat rakenteet suunnitteilla oleviin, tehtäisiinkö yli kuntarajojen ulottuvia suunnitelmia ja rakennettaisiin isompia kokonaisuuksia. Mahdollistettaisiin pidempää viipymää luonnossa, toimintaa aidossa luontoympäristössä kokkailuineen ja yöpymisineen.

Meillä alkaa olla hyvä määrä kerättyä tietoa siitä, mitä erityisryhmiin kuuluvat henkilöt itse haluavat luontomatkailultaan. Toistaiseksi on tuntunut kuitenkin siltä, että luontomatkailun osalta eletään vielä tilanteessa, jossa muu erityisryhmien liikunta oli 1980-luvulla: vammattomat päättävät ja määrittelevät, mitä erityisryhmäläiset ovat ”ansainneet”. Ei näin, ei näin. Keskustellaan ja tehdään yhteiset suunnitelmat. Tämän junan on aika löytää uusille raiteille.

Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU on käynnistänyt Luonto kaikille- ja Esteetön eräpolku -hankkeet yhteistyössä Metsähallituksen Luontopalveluiden, Lahden ammattikorkeakoulun ja Invalidiliiton Esteettömyyskeskuksen kanssa. Näiden hankkeiden avulla edellä mainittuihin epäkohtiin haetaan parannusta.

Seminaarit, työpajat ja verkostoitumisfoorumit on nyt pidetty ja on lähdetty metsään ja vesistöjen äärelle etsimään konkretiaa: yrittäjiä, jotka räätälöivät palvelunsa kaikille ja pitkiä, kokonaisvaltaisia palveluketjuja. Se 25–27 prosenttia väestöstä voidaan nähdä luontomatkailuyrittäjien näkökulmasta myös valtavana hyödyntämättömänä potentiaalina. Kuten eräs kohderyhmään kuuluva henkilö totesikin: ”Ei luontomatkailusta voi olla odotuksia, kun kukaan ei ole luonut mielikuvia siitä, mitä se voisi olla.”

Petri Rissanen 

Petri Rissanen, projektipäällikkö, Luonto kaikille -hanke
Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry

Jukka Parviainen

Jukka Parviainen, apuvälineneuvoja
Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry

Liikuntamaassa Tampereella 7.–9.11. on tarjolla monipuolinen kattaus luontoliikunnan ja -matkailun mahdollisuuksia, välineitä ja asiantuntemusta. Tervetuloa tutustumaan!


22. toukokuuta 2019 8.15

Vanhenevan väestön tarpeista keskusteltaessa on paljolti pääpaino ollut laitosmuotoisissa hoivapalveluissa. Ikääntyvä väestö on kuitenkin yhä terveempää ja toimintakykyisempää, eikä sairauden tai vamman seurauksena useinkaan tarvita pysyviä hoivaratkaisuja. Keskeistä on tarjota akuuttihoidon jälkeen kuntoutuspalveluja, joihin voidaan tarvittaessa yhdistää kuntouttavaa hoivaa.

Kuntoutustoiminta on moniammatillista työtä, jossa usein alkuvaiheessa tarvitaan usean alan erikoisosaajia. Kuntoutumisessa ihminen on subjekti, jonka omista tekemisistä pitkälti riippuu kuntoutumisen tulokset, mutta tässä prosessissa kuntoutuja tarvitsee ammattilaisten ohjeita ja kenties pidempiaikaista seurantaa.

Tapaturmien, kuten lonkkamurtuman, muiden murtumien tai pään vamman jälkeen tarvitaan sairaalahoitoa. Sen jälkeen tarvitaan usein laitoskuntoutusjakso, jonka tulee aina olla tavoitteellinen. Kuntoutuksen tavoite on auttaa kuntoutujaa saavuttamaan mahdollisimman suuri omatoimisuus ja itsenäisyys, kuitenkin huomioiden hänen yksilölliset toiveensa ja voimavaransa. Kun kuntoutumisen tukemista jatketaan vielä kotona kotihoidon palvelujen turvin, voi se ajan kuluessa johtaa avun ja palvelujen tarpeen vähenemiseen.

Ikäihmisten hoidossa ja kuntoutuksessa keskeistä on terveydenhuollon ja hoivapalvelujen yhteen koordinointi.   Erityisesti muistisairaat tarvitsevat sairauden edetessä runsaasti hoivapalveluja, mutta myös heidän kohdallaan hoivan tulisi olla kuntouttavaa ja omatoimisuutta tukevaa.

Apuvälinemessujen yhteydessä pidettävä ikääntyvien kuntoutumista käsittelevä seminaari pyrkii edistämään edellä mainittua kehityssuuntaa. Jos vanhoissa elää viisaus, on odotettavissa merkittävä koko väestön viisauden lisääntyminen. Auttaisiko tämä meitä nykyistä paremmin ymmärtämään, että kuntouttaminen ei ole irrallinen toimenpide, vaan keskeinen osa kaikkea hoitoa ja hoivaa.

Sirkka-Liisa Kaistinen

Sirkka-Liisa Kaistinen

Vastuualuejohtaja
Geriatrian ja yleislääketieteen vastuualue
Tays Hatanpää
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri

Kuntoutusseminaari to 7.11. klo 9-12

Iäkkään traumapotilaan arjessa kuntoutuminen

Tutustu seminaarin ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan >>

 

 


14. toukokuuta 2019 8.55

Robotisaation suuria voittajia ovat hyvinvointipalveluja tarvitseva kansalainen sekä suomalainen sote –sektori. Robottiapulaiset tulevat terveydenhoidon avuksi niin sairaaloissa, laitoksissa kuin kodeissakin.

Vuonna 2013 tuli voimaan laki, jonka mukaan vanhusten palvelut pitää pyrkiä järjestämään niin, että ihminen voi asua kotona mahdollisimman pitkään. Ylipäätään suuntaus hoidossa näyttäisi olevan kotia kohti, toisin sanoen koti on paikka toipua myös sairaalassa tehtyjen toimenpiteiden jälkeen.

Arjessa selviytyminen kotona voi olla monelle suuri haaste. Kun voimat ovat heikentyneet saattavat jokapäiväiset askareet, syöminen, vessassa käyminen ja ulkoilu olla suurten ponnistelujen takana. Omaishoitajien voimat eivät ole loputtomat, eikä kotihoidolla ole mahdollisuutta tarjota kuin aivan välttämättömimmät palvelut, jos aina sitäkään.

Monet epäilevät robottien voivan olla avuksi, mutta haastan ajattelemaan toisin. Eri teknologiat ovat kehittyneet valtavasti, siihen pisteeseen, että on mahdollista kehittää robotti, joka auttaa ihmistä jokapäiväisessä elämässä. Yksi tällainen robotti oli Hobbit, jota kokeiltiin vuonna 2012 Ruotsissa. Hobbit piti jonkin verran siisteyttä yllä, huolehti lääkkeiden otosta ja piti myös seuraa. Hobbitissa oli myös etäläsnäolo-ominaisuus, eli sen kautta voi olla yhteydessä toisiin ihmisiin. Kokeiluun osallistuneet vanhukset kehuivat Hobbitin fyysisiä ominaisuuksia, mutta pitivät sosiaalista puolta kuitenkin tärkeimpänä. ”Nyt minun ei tarvitse kököttää yksin kotona”, kommentoi 89 -vuotias Ella. Kymmenen vuoden sisällä on tavallista, että tällaiset monitoimirobotit auttavat ihmisiä elämään normaalia arkea, vaikka toimintakyky olisi heikentynyt.

Robotti ei korvaa ihmistä eikä inhimillistä kontaktia. Robotti on apulainen tilanteissa, jossa ihmisen apua ei ole saatavilla. Robotti täyttää aukon, johon ihminen ei ennätä, jaksa tai pääse avuksi. Yksinäisyyden lievittäjänä ihminen on tietysti paras, mutta jokaiseen hetkeen ei ole toista ihmistä saatavana – eikö silloin ole ihan hyvä, että robottiapuri on käytettävissä? ”On epäinhimillistä jättää teknologia käyttämättä, jos sillä voidaan auttaa ihmisiä”, toteaa dosentti Mari Kangasniemi, joka on tehnyt tutkimusta hoivaroboteista.

Roboteista nousee monia kysymyksiä ja haasteita. On pohdittava etiikkaa ja arvoja. Ehkä tarvitaan lainsäädäntöä. Kun robotti on päivittäin lähellä ihmistä niin tietoturvakysymyksetkin nousevat esille. Robottiin on voitava luottaa. Sote –sektorin robotiikka voi olla Suomelle myös valtava mahdollisuus synnyttää uutta elinkeinoa, kyse on eksponentiaalisesti kasvavasta markkinasta.

Valtioneuvoston periaatepäätös älykkäästä robotiikasta julkistettiin 2.6.2016. Periaatepäätöksessä visioidaan:

”Visiona vuoteen 2025 on älykästä robotiikkaa ja automaatiota valmistava, kehittävä ja laajasti hyö- dyntävä Suomi, jossa monia suuria yhteiskunnallisia haasteita, kuten terveydenhuollon palveluiden tarjoaminen, julkishallinnon tietotyön tehostaminen ja liikenteen järjestäminen, on ratkaistu nykyistä laadukkaammin ja kustannustehokkaammin. Suomalaisia keinoälyyn, älykkääseen robotiikkaan ja automaatioon liittyviä tuotteita, järjestelmiä ja palveluja hyödynnetään maailmanlaajuisesti ja suomalaiselle osaamiselle on paljon kysyntää. Suomi on tehnyt merkittävän kilpailukykyloikan älykkään robotiikan ja automaation avulla.”

Sosiaali- ja terveysministeriön Hyteairo -ohjelma toteuttaa periaatepäätöksen tavoitteita käytännössä. Tutustu ohjelmaan ja tule mukaan rakentamaan yhteistä hyvinvointia https://stm.fi/hyteairo

EVA:n raportti kiteyttää hienosti hoiva-alan robotisaation ”Vaikka robotit olisivat kaikessa ihmisiä parempia, ei ihmisen työpanos käy tarpeettomaksi. Teknologinen kehitys synnyttää ihmisille myös täysin uusia työnkuvia ja ammatteja. Esimerkiksi sairaaloissa ihmisen työpanos kannattaa kohdistaa siihen, missä kone ei voi ihmistä korvata: inhimilliseen hoivaan.” Parhaimmillaan robotti laajentaa ihmisen kyvyt ja osaamisen ulottuvuuksiin, joista ennen olemme vain haaveilleet.

http://www.eva.fi/blog/2016/09/13/robotit-toihin-koneet-tulivat-mita-tapahtuu-tyopaikoilla/

Apuvälineen uusi elämä on älykäs ja oppiva, todellinen ammattilaisen arjen apulainen!

Cristina Andersson

Cristina Andersson on tietokirjailija, yrittäjä ja robotisaatioon erikoistunut konsultti ja luennoitsija. Hän toimii asiantuntijana eri yhteyksissä viime aikoina myös mm. Euroopan parlamentin työn tulevaisuuteem liittyvissä työryhmissä. Anderssonin ja dosentti Jari Kaivo-ojan kirja BohoBusiness käsittelee robotisaation ja muiden eksponentiaalisten teknologioiden vaikutusta ihmisiin, työhön ja tulevaisuuteen.

Cristina on mukana Apuväline-messuilla kertomassa robotiikan mahdollisuuksista ja yhteistyössä tuottamassa robotiikan ohjelmaa.

 


6. toukokuuta 2019 7.25

Kuvituskuva: näppäimistö ja näyttö

Verkkopalveluiden saavutettavuudella tarkoitetaan, että palvelu on eri tavoin vammaisten ja toimintarajoitteisten käyttäjien käytettävissä. Saavutettavuus mahdollistaa palvelun käytön erilaisten laitteiden, apuvälineohjelmien ja taitojen avulla. Verkkopalveluiden saavutettavuuden keskeiset periaatteet ovat havaittavuus, hallittavuus, ymmärrettävyys ja toimintavarmuus. Saavutettavuuden toteutuminen edellyttää teknisten ohjeiden noudattamisen lisäksi myös verkkosivuston rakenteen ja sisällön selkeyttä.

Suomessa EU:n saavutettavuusdirektiiviin perustuva Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019) astui voimaan 1.4.2019. Hallituksen esityksessä (HE 60/2018) lain on arvioitu koskevan 3000-5000 julkisen sektorin digitaalista palvelua. Lisäksi lakia sovelletaan mm. vahvoihin sähköisiin tunnistuspalveluihin, pankki- ja vakuutuspalveluihin, postipalveluihin, vesi- ja energiahuollon palveluihin sekä tiettyihin liikennepalveluihin. Lain soveltamisala on merkittävä, mutta sen ulkopuolelle jää yhä monia arjen kannalta keskeisiä palveluita kuten digitaalinen media.

Laki velvoittaa julkisen sektorin elimiä noudattamaan verkkosivustoillaan ja mobiilisovelluksissaan käytännössä verkkosisällön saavutettavuusohjeen (WCAG  2.1) AA-tason vaatimuksia. Ohjeen suomenkielinen käännös on vielä tätä kirjoitettaessa tarkastusvaiheessa, mutta siihen perustuvat saavutettavuusohjeet on julkaistu suomeksi. Lisäksi laissa määritellään saavutettavuuden informointiin, valvontaan, oikeussuojakeinoihin ja raportointiin liittyvät velvoitteet ja menettelyt sekä saavutettavuuden edistämiseen liittyvät tehtävät.

Monet verkkopalveluja kehittävät digitoimistot ovat heränneet kehittämään saavutettavuuden osaamistaan sekä tarjoamaan saavutettavuutta asiakkailleen. Palveluntarjoajien osaamisen tasossa on huomattavia eroja, joten palvelujen tilaaja joutuu olemaan tarkkana.

Saavutettavuuden varmistaminen on helpointa, kun se huomioidaan digitaalisen palvelun koko elinkaaren aikana suunnittelusta ylläpitoon.  Saavutettavuuden tekniikoiden hyvää tuntemusta tarvitaan erityisesti verkkopalveluiden ja mobiilisovellusten käyttöliittymien suunnittelussa ja kehityksessä. Lisäksi on tärkeä varmistaa, että sisältöjen ylläpitäjillä on riittävät valmiudet saavutettavuuden huomiointiin. Palvelun julkaisun jälkeen raportoituja saavutettavuusongelmia voidaan vähentää osallistamalla erilaiset käyttäjät jo palvelun kehittämiseen.

Yksi tapa madaltaa kynnystä parantaa verkkopalveluiden saavutettavuutta on lisätä yhteistyötä digitaalisten asiointikanavien kehittämisessä. Kuntasektorilla tähän haasteeseen on tartuttu Tulevaisuuden kunnan digitalisointi -projektissa 2018-2019, jonka yhtenä osa-alueena on toteuttaa kuntien yhteisiä sähköisiä palvelukanavia tai niiden osia. Julkisen sektorin tarpeisiin kehitettävät saavutettavuutta tukevat rakennuspalikat voisivat helpottaa myös yritysten digipalveluiden saavutettavuuden parantamista.

Lisätietoja:

www.nkl.fi/saavutettavuus

Iiro Nummela

Iiro Nummela
palvelupäällikkö, Näkövammaisten liitto ry

Kirjoittaja edustaa Vammaisfoorumia saavutettavuuden sääntelyn seurantaryhmässä ja on osallistunut saavutettavuusdirektiivin kansallisen toimeenpanon valmisteluun.

 

Näkövammaisten liitto on Apuväline-messujen yhteistyökumppani ja mukana messuilla. Tervetuloa keskustelemaan lisää saavutettavuudesta 7.-9.11. Tampereelle!

 


Apuväline 2019 Blogi

Saavutettavassa luontomatkailussa piilee valtava potentiaali
Petri Rissanen, Luonto kaikille - hanke ja Jukka Parviainen, apuvälineneuvoja, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry

Kuntoutuminen on osa hoivaa ja arkea 
Sirkka-Liisa Kaistinen ylilääkäri, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri

Apuvälineen uusi elämä  
Cristina Andersson tietokirjailija, yrittäjä ja robotisaatioon erikoistunut konsultti ja luennoitsija

Saavutettavuus osaksi digipalvelun elinkaaren hallintaa
Iiro Nummela palvelupäällikkö, Näkövammaisten liitto ry

Esteetön Suomi on kaikille yhdenvertainen
Johanna Hätönen vs. vastaava esteettömyysasiantuntija Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKE


Apuväline 2017 Blogi

Fysioterapeuttina koulussa - tukea oppilaille yksilöllisesti ja ryhmässä
Karoliina Väisänen fysioterapeutti, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri

Saavutettavia palveluita, kiitos
Virpi Jylhä, saavutettavuuden asiantuntija, Näkövammaisten liitto

Miten ikäteknologia laajaan käyttöön - Kokemuksia ja oppeja Suomesta ja Japanista
Marketta Niemelä, erikoistutkija (FT), VTT

Apuvälineiden kehitystyössä käyttäjien kokemus on ykkönen
Sasu Leskelä, Head of MedicalCare, Ottobock Greater Nordic Region

Omaishoidon tukipalveluiden yhdenvertaisuus huomioitava myös digitalisaatiossa
Marja Tuomi, toiminnanjohtaja, Omaishoitajat ja läheiset -liitto

Esteettömyys on asenne - yhdenvertaisuus luodaan yhdessä
Elina Nieminen, lakimies, Invalidiliitto